Suunnitellusti sairaalaan verikokeisiin. Joudun odottamaan sen jälkeen noin kolme tuntia ennen kuin pääsen lääkärin vastaanotolle. Hän ottaa minut vastaan "ylimääräisenä potilaana", koska haluaa tosiaan keskustella mahdollisuudesta ja halukkuudestani uuden lääkehoidon tutkimuspotilaaksi.
Tavoitteena on selvittää, ovatko kolmea uudempaa lääkettä sisältävät yhdistelmähoidot tehokkaampia sekä vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavia, kuin tällä hetkellä vakiintuneessa käytössä oleva FCR-kuuri. Vasteet uudelle hoidolle ovat olleet hyviä.
Sain asiasta laajan tietopaketin, mutta en ole lukenut sitä vielä. Jos en kuitenkaan sovellu tutkimuspotilaaksi, tuottaa se minulle pettymyksen. Maksan tilanteeni voi olla este, että en tutkimuspotilaaksi sovellu. Eli odotan vielä tulevaa PET-TT tutkimusta.
Lääkäri myös huomauttaa, että olen aivan erilainen kuin viimekerroilla minut nähtyään. Tosiaan, olin reippaampi, en itkenyt, olin kai kaikin puolin ihan kelpo potilas...
Tiistai (24.10)
Psykiatrisen hoitajan vastaanotto. Itken huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. En keksi mitä kertoa, tunne että minä joudun pitämään keskustelua yllä, hiljaisia hetkiä tulee siitä huolimatta. Lopuksi kerron etten tule enää vastaanotolle, saan apua enemmän läheisiltäni ja ystäviltä. Otan yhteyttä jos tarvitsen.
Kun lähden sairaalasta pois, katson aulan suurta kellotaulua. Olin siellä kokonaiset 10 minuuttia, aivan sama kuin olisin sen ajan ollut yksin jossakin huoneessa ja puhunut vastakkaiselle seinälle.
Tämä oli ainoastaan minun kokemukseni, toivottavasti kukaan muu ei ole kokenut samaa.
Keskiviikko (25.10)
Tyks, Dentalia. Hammaskiven poisto. Suuhygienisti kertoo paljon hampaiden hoidosta, kyselee, harkitsee, on rauhallinen. Miten loistava tyyppi!
Olen näinä viikkoina käynyt monessa Tyksin eri rakennuksessa. Osaan bongata aika hyvin jo yleensä olevat vapaat parkkipaikatkin. Olen todennut EasyPark https://easypark.fi/ pysäköintisovelluksen olevan erittäin kätevä. Suosittelen!
Löydän helposti A-, U- ja T-sairaalat. Oletteko tienneet mistä rakennukset ovat saaneet nimensä?
A-sairaala oli ensimmäinen, eli aakkosten ensimmäinen kirjain. Se on vihitty käyttöön 1938, nimenään Turun uusi Lääninsairaala. Potilaspaikkoja oli 350.
U-sairaala on puolestaan saanut alkukirjaimensa työnimestä "uusi sairaala". Se valmistui vuonna 1968. Ohessa teksti, jonka löysin wikipediasta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_yliopistollinen_keskussairaala
Vanhan U-sairaalan käyttö on päätetty lopettaa vuonna 2018, jolloin U-sairaalan jäljellä olevien toimintojen on tarkoitus siirtyä samaan aikaan valmistuvaan T-sairaalan T3-laajennusosaan Helsingin valtatien päälle.
Sairaanhoitopiiri haluaisi purkaa vanhan U-sairaalarakennuksen, mutta Museovirasto vastustaa tätä. Jos vanha sairaala saneerataan esimerkiksi toimistokäyttöön, vain rakennuksen betonirunko voidaan hyödyntää.
T-sairaalan nimi on peräisin sanasta Tulevaisuus.
Jos jossakin kohdin aikatauluihini sopii aion käväistä Turun lasarettimuseossa, varmasti mielenkiintoinen kohde.
http://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/lasarettimuseo/Sivut/default.aspx
Torstai (26.10)
A-sairaalassa, jossa odotan verokokeisiin pääsyä. Epähuomiossa verikoe lähetettä ei oltu tehty. Kerron laboratoriohoitajalle "oman hemanpolin hoitajan" puhelinnumeron, laboratoriohoitaja soittaa numeroon ja pyytää tarvittavaa lähetettä. Asia siis kunnossa.
Vielä kaksi tuntia niin pääsen PET-keskukseen PET-TT kuvausta varten. Se sijaitsee U-sairaalaa vastapäätä, helposti löydettävissä siis. Olen ollut ravinnotta kuusi tuntia tutkimusta varten. Ilmoittaudun PET-keskukseen ja annan virkailijalle jo kotona täyttämäni esitietokaavakkeen. Odottelen vuoroani odotusaulassa sukkaa kutoen, onneksi otin käsityön mukaan. Suunnittelen jo valmiiksi, että kassissa pitää aina olla joku kudin mukana, se rentouttaa ja odotusaika menee huomattavasti nopeammin.
Saan kutsun itse tutkimustilaan. Vaihdan päälleni sairaalan vaatteet. Kaikki henkilökohtaiset tavarat jätän lukittuun kaappiin. Minut ohjataan vuoteelle, tilassa on potilaspaikkoja ehkä kahdeksan, jos muistan oikein. Saan päälleni peiton, kiitän siitä mutta ajatus on ensimmäisenä; onko se puhdas, vai onko se sama peite ollut jo monen muunkin potilaan käytössä? Onko se pesty välillä? Varmasti vain kollegani ainoastaan ymmärtävät, mistä ajatukseni ovat peräisin.
Kyynärvarren laskimoon asennetaan kanyyli, ensin keittosuolaliuos suoniyhteyden aukipitämiseksi tippumaan.
Lepään vuoteella noin tunnin, lihasten pitää rentoutua ennen kuin saan tutkimusaineen suoneeni.
Radio on päällä, kanava on joku RadioRock, mikä ärsyttää minua suunnattomasti. En kai mitään sinfoniaa kaipaa, mutta nyt kuulemani jumputuskin ottaa korviin.
PET-tutkimuksella tutkitaan elimistön aineenvaihduntaa ja TT-tutkimuksessa saadaan tarkka kuva elimistön rakenteesta.
Saan radioaktiivista tutkimusainetta suoneeni, se on kudosten aineenvaihduntaa mittaavaa merkkiainetta. Tutkimusaineen anto kestää vain muutaman minuutin. Kuumotuksen tunne on ainoa mitä tunnen sen aikana. Jälleen odotellen reilun puolituntia, varmistetaan näin että tutkimusaine todella kerääntyy kuvauskohteisiin.
Hoitajat työskentelevät rauhallisesti, heillä on koko ajan tekemistä mutta eivät anna sen näkyä, potilaista huolehditaan.
Saan luvan kävellä kuvaushuoneeseen. Asetun selinmakuulle kapealle vuoteelle. Kädet taivutetaan ylös ja puristan sormillani "käsipidikettä". Asento on epämiellyttävä, lisäksi takaraivollani olevat kipeät patit vaikeuttavat selinmakuulla oloa. Kestän tämän kyllä!. Tutkimussänky liikkuu kameran aukon lävitse, liikkua en saa. Kone ei pidä ääntä, ahtaanpaikan tunnetta ei ole. Aistin vain tutkimushuoneen hajun, olen viime aikoina rekisteröinyt aivan epäloogisia asioita mieleni sopukoihin. Tutkimus kestää noin 20 minuuttia.
Nousen ylös ja ihmettelen röntgenhoitajalle, miten vanhukset tai muuten huonokuntoiset potilaat jaksavat olla tässä paikoillaan.
Teille lukijoille mainitsen vielä, että käytössäni oleva peite laitettiin minun jälkeen pyykkisäkkiin.....
Lähden ulos ja yritän tavoittaa Tyksin vaihteen kautta omaa lääkäriäni. Hän kertoi aikaisemmin, että soita heti tutkimuksen jälkeen hänelle. Kysyin miten hänet pystyn puhelimella tavoittamaan. Hänen ohjeensa oli, kyllä vaihde yhdistää puhelun hänelle. Eivät yhdistäneet..... Yritän soittaa vielä heman poliklinikan hoitajalle, ei vastausta. Poli oli mennet sinä päivänä normaalia aikaisemmin kiinni. Joten pakko malttaa odottaa huomiseen.
Tutkimuksen jälkeen säteilen lievästi muutaman tunnin ajan, vältettävä on raskaana olevia henkilöitä sekä lasten luona olemista.
Perjantai (27.10)
Lääkärini soittaa ja kysyy miksi en ole ollut häneen yhteydessä eilen niin kuin sovittiin. Kerron miksi se ei onnistunut.
Lääkärini kertoo huonoja uutisia. Hän pyytää varautumaan vielä tämän päivän aikana lähtemään Tyksiin, korva- ja kurkkulääkärin arvioon. Tarkoitus on ottaa lähipäivinä koepala kaulaltani, mutta erikoislääkäri tekee ensin arvion miten toimenpide voidaan suorittaa. Hän kertoo samalla myös maksan tilanteeni, mutta siinä kohdassa en kuullut mitään.
Purskahdan puhelun aikana itkuun, en tiedä mitä sanoa, olen pettynyt, vihainen, tuskainen. Ymmärrän kyllä miksi koepalaa halutaan, en ole niin tyhmä.
En vieläkään ole käynyt lukemassa Kanta sivuilta tutkimustuloksesta tarkemmin, en jaksa enää seurata vastauksia. En pysty ottamaan enää uutta tietoa vastaan, en halua kuulla enää mitään, milloin nämä tiedot loppuvat...
Noin puolen tunnin kuluttua saan soiton korvapoliklinikalta. Voin lähteä heille päin, se sopii minulle, tulen kyllä, lupaan olla paikalla reilun tunnin päästä.
Miellyttävän oloinen lääkäri ottaa minut vastaan. Hän näyttää PET-kuvauksen kuvia tietokoneen näytöltä, käännän katseeni pois. En halua katsoa niitä, vaikka en niistä mitään ymmärräkään. Lääkäri tunnustelee kaulaani ja suunnittelee mistä olisi paras kohta ottaa koepala.
Saan ajan leikkaukseen viikon päähän. Yritän pitää puoliani; Ei en jaksa odottaa, eikö yhtään aikaisemmin voi saada aikaa. Itken niin rajusti etten tahdo saada puhuttua, kerron ettei tarkoitus ole olla itsekäs ja ajatella vain itseäni, tarkoitus ei ole ohittaa muita jonossa olevia. Hoitaja lupaa selvittää asiaa ja saakin leikkausajan jo seuraavaksi maanantaiseksi.
Menen takaisin odotusaulaan ja hoitaja antaa minulle vielä esitietolomakkeen täytettäväksi, kyselen vielä häneltä, että veinkö jonkun toisen potilaan ajan? En kuulemma? Seuraavaksi jonohoitajan puheille, jossa hän kyselee lisää ja kertoo tulevan leikkauksen kulun.
