Taas yritetään uutta sytostaatti yhdistelmää eli osastolle lääkehoitoon. Vuorossa kolmen vuorokauden tiputus, mikä siis kestää torstaisesta lauantaihin, vuorokausien ympäri. Hoito on nimeltään R-ICE.
Rituksimabi 1400 mg (3-5 h)
Etoposidi 165 mg (30-60 min)
Karboplatiini 425 mg (30 min)
Mesna 2050 mg (2 h)
Ifosfamidi 2730 mg x 3 (24 h)
Mesna 1400 mg (24 h)
Mesna 1025 mg (12 h)
Lipegfilgrastiimi 6 mg sc (ihon alle)
La 3.3
Lauantaina olisi ollut kotiin lähtö, mutta kuumeilu alkoi. Lisäksi flunssan oireita ja trombosytopenia (verihiutaleet matalat). Aloitettiin Tazocin antibiootti suonensisäisesti. Verihiutaleet eivät laskeneet huolestuttavan alas, joten trombosyyttejä ei tarvinnut koko sairaalassa olo ajan tiputtaa.
Maanantaina otettiin keuhkokuva, missä ei tulehduksellista näkynyt.
Suunnitellusti kyseiseen sytostaattihoitoon kuului maanantaina myös pistää Neulasta injektio, yhden kerran.
"Neulastaa annetaan solunsalpaajahoidon yhteydessä. Sitä käytetään lyhentämään näiden lääkkeiden aiheuttaman neutropenian (veren valkosoluvajauksen) kestoa ja vähentämään kuumeisen neutropenian esiintymistä."
Koska Neulastan hinta on kallis, ei sairaanhoitopiiri sitä maksa. Sain siis reseptin ja ohjeen hakea sen itse apteekista. Mutta nyt kun olin kuumeessa ja muutenkin vuoteenomana en apteekkiin kyennyt itse lähtemään.
Mutta mitä tekee eräs hoitaja osastolla. Pyytää kelakorttini ja hakee lääkkeen kävelymatkan päässä olevasta apteekista. Voi herranen aika mikä ystävällisyys ja empaattisuus!! Lääke olisi maksanut ilman kelakorvattavuutta 1076 euroa, mutta itse maksan siitä vain omavastuu osuuden, 1,14 €. Sairaanhoitopiiri olisi kyllä kustantanut vastaavan ja huomattavasti halvemman tuotteen, mutta sitä olisi tarvinnut pistää viitenä peräkkäisenä päivänä.
Ti 6.3
Flunssa ja väsymys jatkuu. Influenssa näyte vastaukset kertovat kyseessä olevan RS-virus. Osastolla on paikkapulaa, joten minua ei yhden hengen huoneeseen voida sijoittaa. Lisäksi saan ohjeen, etten kulje osaston käytävillä tartuntavaaran vuoksi.
Yritän puhua itselleni yhden hengen huonetta, koska on epämiellyttävää tietävänsä kantavansa virusta ja jonka voin tartuttaa vieruskaverille. Myös huonetoverilta näytteet otetaan, olemmehan olleet jo useamman päivän samassa huoneessa.
Onneksi saan loputa yhden hengen eritys huoneen. Päivät menevät suurilta osin nukkuessa. Kuulin jälkeenpäin, että en onneksi ollut tartuttanut vieruskaveriani!
La 10.3
Vatsan seutuni iho on arka ja siinä on ärhäkkään näköinen ihottuma-alue. Päivystävä lääkäri käy kurkkaamassa ja saa diagnoosiksi vyöruusun. Aciklovir lääke siis alkaa.
Ma 12.3
Liki kaksi viikkoa olen osasto hoidossa ollut ja joka päivä on veriarvoni otettu. Kotiudun ja suun kautta jatkan Acikloviria ja Amoxinia.
Ti 13.3-Pe 16.3
Joka päivä labrat omassa terveyskeskuksessa.
Pe 16.3
Tyksin lääkäri soittaa. Trombosyytti arvoni ovat 9 (viitearvo 150–360 E9/l) eli tarvitsen verihiutaleita. Lääkäri antaa ohjeen mennä lähimpään aluesairaalaan tiputusta varten.
Lähden saman tien sairaalan päivystykseen jossa on Tyksin ohjeistus hoidolle saatu. Tyksin ohjeiden mukaan tarvitsen kaksi pussia sädetettyjä verihiutaleita.
Mutta aluesairaala ei jostakin syystä ole saanut tarpeeksi täsmällisiä ohjeita Tyksiltä. Heillä ei ole sädetettyjä hiutaleita.
Koska yleiskuntoni on suhteellisen hyvä eikä verenvuotoa mistään, saan ohjeen mennä kotiin ja tulla seuraavana päivänä takaisin.
Sädetys estää lymfosyyttien (imusolut) aktivoitumisen ja jakaantumisen ja siten ehkäisee käänteishyljintäreaktion. Käänteishyljinnälle ovat alttiita mm. hematologiset potilaat.
La 17.3
Palaan sairaalaan. Polikliinisesti minulle tiputetaan kaksi pussia verihiutaleita.
Su 18.3
Lähimpään sairaalaan verikoe kontrolliin. Katson arvot itse Kanta.fi:stä ja trombosyytit nousseet välttävälle tasolle.
