Ajatuksia

Torstai (23.11)
Mielialani vaihtelee päivittäin. Voin purskahtaa itkemään ilman syytä ja pinna katkeaa todella pienistä asioista.

Toisinaan toivon, että saisin nukkua puoli vuotta putkeen. Herättyään pitkästä unesta huomaisin, että hoidot olisivat ohi ja tehonneet, jonka jälkeen saisi alkaa elämään taas tavallista arkea. Yksi syy tähän toivomukseen on kokemani sytostaattien sivuvaikutukset, joista kerron myöhemmin.

Voi kumpa tietäisi etukäteen, että hoidot auttaisi....silloin tämän kaiken todella kestäisi sekä fyysisesti että psyykkisesti. Varmasti kaikkien syöpäpotilaiden pelko on, miten tarina loppuu?

On tehtävä vain niinkuin "minun kuuluu". Käyn hoidoissa kolmen viikon välein, käyn tarvittavissa tutkimuksissa ja odotan kärsivällisesti tietoja hoitojen vaikutuksista.
Pyrin elämään terveellisesti, syödä hyvin, liikkua ja nukkua. En voi tehdä itse muuta eli miksi surra asiaa. Vaikka kuinka itkisin ei syöpäsolut pois minusta lähde. Minun pitää jatkaa elämää kaikesta huolimatta, en voi muuta.

Jos on kaksi vaihtoehtoa, sure tai elä,  niin valitsen mieluummin tämän jälkimmäisen!!!

Usein käytetään sanaa TAISTELU syöpää vastaan. En näe tätä taisteluna. Vaikka itse kuinka laittaisin vastaan, syöpäsolut eivät siitä välitä. Vaikka kuinka taistelisin, niin jos annettu hoito ei tehoa niin se ei tehoa. Että se siitä taistelusta, pientä realismia peliin kiitos.
Vai keksittekö te jonkun sairauden, jota vastaan voi taistella? Tutkimusten mukaan positiivinen asenne voi vaikuttaa joidenkin sairauksien kulkuun, mutta se onkin eri asia kuin taistelu?

Toinen asia mikä minua nykyään ärsyttää. Facebookissa on toisinaan menossa "kampanja", julkaise sydän kaverin seinälle. Näin lisäät rintasyövän tietoutta ja kannustat naisia tutkimaan rintansa. Siis mitä se sydän oikeasti auttaa? Itse laittaisin sen sijaan mieluummin linkin, miten itse voit rinnat tutkia. Jospa se oikeasti kannustaisi enemmän, en tiedä?
Ohje tutkimiseen

Olen tehnyt havainnon, että aina ei tuttavat ja ystävät kehtaa valittaa minun kuullen. Minulle voi kertoa edelleen että nuha häiritsee unta, kotona pitäisi imuroida ja tukka on huonosti. Niin olen itsekin ennen sairastumistani käyttäytynyt, myönnän. Kai se empatian näyttämistä toiselle?
On tilanteita mitä itsekin huomaan välttelevän. Vältän puhumasta lapsistani henkilölle joka kärsii lapsettomuudesta, en puhu parisuhteestani juuri leskeksi jääneelle jne.

Teini-ikäisenä löysin erään runon mikä oli minulle silloin erittäin tärkeä. Kaivoin runon taas esiin. Runo on kirjasta Kiinnekohtia, jonka on kirjoittanut YK:n pääsihteerinä toiminut Dag Hammarskjöld. Kirja on kokoelma hänen päiväkirjamerkinnöistään, olisi mielenkiintoista tietää millainen elämänvaihe Dagilla oli tämän runon kirjoittaessaan.

Väsynyt
ja yksin.
Väsynyt
niin että mieltä särkee.
Kalliopaasia alas
valuu sulanut lumi.
Sormet puuduksissa,
polvet tärisevät.
Juuri nyt,
nyt juuri et saa hellittää.

Toisten tiellä
on lepopaikkoja
päivänpaisteessa -
he tapaavat toisensa siellä.
Mutta tämä
on sinun tiesi,
ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.

Itke
jos voit.
Itke
mutta älä valita.
Tie valitsi sinut -
ja sinun osasi on kiittää.
- Dag Hammarskjöld -

Suvi Teräsniska Täydellinen elämä
Kuuntele tästä

Kaikki mielipiteet ovat sallittuja, mitä ajatuksia kirjoitukseni teissä herättää?