Syksyinen torstai aamupäivä. Siskoni tuli luokseni vierailulle ja joimme kahvia keittiöni pöydän äärellä, jutustellen niitä näitä. Koskettelin kaulani rauhasia, molemmilta puolin.
Minä; Ai saakeli kun nämä ovat kipeät ja turvonneet. Eivät koskaan ennen ole olleet eikä voi johtua esimerkiksi flunssasta tai muusta vastaavasta, mitä lie?
Siskoni; No mene ihmeessä näyttämään lääkäriin!
Minä; En todellakaan. On vain jotain ohimenevää, en sinne turhaan mene valittamaan.
Siskoni vastaus oli, höh. Mukana katse, paljon puhuva katse (hänen ajatuksensa, tuollainen se sairaanhoitaja sisko aina on).
Tein niin kuin olen lapsillenikin ”opettanut” heidän valittavan särkyä, ota Buranaa ja nuku yön yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti