Diagnoosi - syöpä

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

20 vuotta sitten

Sunnuntai (5.11)
Tänään tulee tasan 20 vuotta, kun vanhin siskoni menehtyi. Hän sairastui aggressiiviseen rintasyöpään 43-vuotiaana. Kolme vuotta hän ehti saamaan hoitoja.

Mietin useasti myös häntä. Kuinka olematonta oli tukeni hänelle.
Muistan elävästi sen päivän kun ilmoitus hänen kuolemastaan tuli. Siskoni kanssa menimme kertomaan suru-uutisen paikan päälle vanhemmillemme. Isäni romahti itkemään, äitini sanat olivat, "Onneksi ei joutunut kärsimään enempää". Kun lähdimme vanhempiemme luota pois, satoi ensilumi. Tämän tapauksen jälkeen ei joulua ole meidän perheissä pahemmin vietetty.

Poikani oli tapahtuman aikana 6-vuotias. Häntä selvästi ahdisti kun näki ympärillään surevia ihmisiä. Olen kirjoittanut ylös hänen lauseitaan, tässä osa niistä.

"Äiti, kuinka monta tähteä Hän tekee, varmaan tuhat tähteä."

"Äiti, kyllä tämä joskus unohtuu. Suru on semmonen, että se menee pois. Mullakin kun on surua, niin se menee pois."

"On ihan kiva keskustella."

"Jos mä olisin taikuri, mä taikoisin niin, että kaikki alkais elämään. Sitten ei kenenkään tarttis itkeä"

Isäni ei hautajaisiin pystynyt tulemaan, hän oli luonteeltaan niin herkkä. Monia vuosia myöhemmin, kun hän oli jo hieman dementoitunut veimme hänet äitini kanssa hautausmaalle pyörätuolilla. Vasta silloin hän näki ensimmäisen kerran vanhimman lapsensa haudan, 15 vuotta siihen meni. Vuonna 2013 rakas isäni haudattiin tyttärensä viereen.
Voi, kuinka paljon heitä molempia kaipaan, niin paljon jäi sanomattomia sanoja!

Heidän hautansa sijaitsee ison kuusen alla. Kuusen takana on vielä tyhjä paikka. Kolme vuotta sitten kysyin seurakunnalta, voiko sen varata esim. itselleni. Perhana, ei kuulemma voi. Se olisi niin kaunis paikka, otankohan seurakuntaan vielä uudestaan yhteyttä 😃

Jos joku ihmettelee, miksi tällaista asiaa voin seurakunnalta kysyä, niin tiedoksi. Olen innokas sukututkija ja seurakunnat ovat tottuneet mitä ihmeellisimpiin kysymyksiini.

Haudoista puheen ollen, nyt pieni kevennys. Viime vuonna viestikeskustelu poikani kanssa sai huomiota myös Iltalehdessä ja MTV 3 uutisissa. Sekaannusta aiheutti RyhmäHaun (lasten suosikkiohjelma) sanan taivutusmuoto.

Ote Iltalehdestä;
Hauska väärinymmärrys herättää hilpeyttä somessa. Mistä lasten lahjatoiveissa oikein olikaan kysymys?
 XX jakoi Facebookin Ei mennyt niin kuin Strömsössä -ryhmässä hauskan tekstiviestikeskustelun, joka osuvasti osoittaa, että lasten joululahjatoiveet voivat aiheuttaa suurta hämmennystä.


LISÄYS
Näin minun piti ensin blogiteksti päättää.
Sain aamulla soiton sairaalasta (ei minun asioita). Vauhdilla Tyksiin.... ehkä joskus kerron lisää, ehkä en? Vuosi 2017 jää varmasti suvulleni mieleen monella eri tavoin.









Ei kommentteja: