Kysymys - Miksi avaan elämääni näin julkisesti? Vastaus - Miksi en kertoisi?
En ole yksin. Suomessa sairastuu syöpään 29 000 henkilöä, vuosittain. Joka kolmas sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa. Luvut ovat suuria, todella suuria.
En halua unohtaa muita ihmisen kohtaamia sairauksia, diabetes, toimenpide elinsiirto, sydän- ja verisuonitaudit, psyykkiset sairaudet, onnettomuuksista johtuvat halvaukset ja aivovammat .... luettelo on loputon. Mutta itse keskityn blogissani yhteen aihealueeseen, syöpään.
Blogini voi aiheuttaa hämmennystä, ihmetystä miksi avaudun.
1. Teen tämän itseni vuoksi, tämä on minun voimakeinoni raskaassa elämän tilanteessa. Kerron tunteistani, mitään peittelemättä. Mielialani heittelehtii, olen surullinen, toiveikas, epätoivoinen.
Kerron minulle tehtävistä tutkimuksista, miksi niitä tehdään ja mitä ne kertovat.
Kerron tulevista hoidoistani. Mitä lääketieteellistä hoitoa saan, mikä on niiden vaste jne.
2. Toivon, että joku saman tilanteen kanssa kamppaileva tai samassa tilanteessa olevan lähiomainen saa kirjoituksistani tietoa, apua. Jos edes YKSI ihminen saa tästä vertaistukea, olen onnistunut.
3. Pelkään, että kirjoitukseni on pelkkää negatiivista mielialan purkua. Mutta, koska tilanne on minulle vielä niin uusi se varmasti on ymmärrettävää. En voi vielä tietää mitä kerron viimeisessä blogi tekstissäni. Toivon ja uskon, että kaikki päättyy hyvin.
4. Toivon suuresti, että saan rehellisiä kommentteja. Otan kiitollisuudella vastaan teidän ajatuksianne.
6 kommenttia:
Voi Lea oletpa taitava kirjoittaja. Varmasti monet saavat tietoa kirjoituksestasi esim TT ja varjoaineen kulkeminen elimistössä. Sinun kirjoituksesi sai ainakin minut tuntemaan sinun tuntemuksiasi. Toivottavasti jaksat ja pystyt jatkossakin kirjoittamaan, vaikka aluksi vain itsellesi ja päätät myöhemmin jaatko sen yleisesti. Halauksia ja lisävoimia taisteluun hoitoihin ja oireettomaan olotilan saamiseksi toivottelee työkaverisi, ystäväsi ja geokätkötoverisi. Minäkin toivon ja uskon, että kaikki päättyy hyvin.
Kiitos Milla viestistä. En edelleenkään ole löytänyt mainitsemani kirkon kupeessa olevaa geokätköä, tarvitsen siinä varmasti apuasi. Posliinikukan alut ovat täällä juurtumassa, jos ensi kerralla muistat ottaa ne mukaan.
Moikka Lea
Olen itse sairastanut viime vuonna rintasyövän ja 30.12 oli viimeinen sädetys ja sain siis tämän vuoden aloittaa puhtaalta pöydältä. Kirjoittelin itsekin blogia silloin ja vähän sen jälkeenkin, se vaan oli se paras kanava itselleni purkaa sitä kaikkea mitä sisälläni kävin lävitse. Ja olen kuullut useammilta, että he saivat siitä itselleen voimaa ja jaksamista oman sairauden tai läheisen sairauden kohtaamiseen. Jos kiinnostaa käydä lukemassa, niin tässä osoite. https://syopanimun.blogspot.fi/
Ja tuo kommentisi geokätköstä herätti mielenkiintoni, mekin Ukkokullan kanssa harrastetaan geokätköilyä j siitäkin kerron blogissani.
Lämmin halaus sinulle!! <3
-Aikku-
Kiitos Aikku, luen mielelläni blogiasi. Geokätköily tosiaan on koukuttavaa, vasta-alkaja siinä vielä olen.
Siis apua, poistin vahingossa Anonyymin kommentin, voitko kirjoittaa sen uudestaan?
Lähetä kommentti